lauantai 3. maaliskuuta 2012

Miksi treenaan?

WARNING: edessä tappavan pitkää pohdintaa....

Oon huomannu, että kuntosalil treenaaminen liitetään usein ulkonäkökeskeisyyteen. Jonkun muun lajin treenaaminen, kuten vaiks yleisurheilu tai jääkiekko on ihan eri asia. Kaikki tietää, et yleisurheilija kenellä on tarkka ruokavalio ja monta kertaa viikos treenit, ei harrasta lajia saavuttaakseen timmin kropan vaan jotain ihan muuta. Ei siitä sen enempää, you got the point.

Monelle salitreenajalle harrastus onki varmaan sen täydellisen tiukan kropan tavottelua eikö vaan? Eikä siinä mitään pahaa, ottaisin sellasen kropan itekki erittäin mielelläni :) Mulle se vaan ei oo mikään juttu. Johtuneeko siitä, etten oo koskaan elämässäni ollu ylipainoinen vaikka elämäntavat olikin jossain vaiheessa tosi huonot.
Tiedän et on hippusen epäreilua, että joku toisenlaisilla geeneillä varustettu henkilö painais mun ruokailutottumuksilla jo reilut sata kiloa, mut mä painan about 60kg. Tää ei oo leveilyä tai mitään, vaan totuus. Tottakai asiaan vaikuttaa sekin, että liikun niin paljon salilla ja koirien kanssa, mut olen vaan huomannut et jotkut ihmiset on paljon tarkempia syömisensä ja liikkumisensa suhteen kun mä, mut ei tarvii syödä ku yks pulla niin johan perse leviää. Me ollaan kaikki erilaisia.

En todellakaan ole mikään täydellinen ja tiedän et multa löytyy ihan riittämiin läskiä takapuolesta ja joskus tuntuu et jenkkikset tursuaa joka puolelta mut kokemuksesta tiedän et parin päivän tiukemmalla linjalla suurin osa siitä lähtee nesteinä pois ja muutamassa viikossa pääsen aika tyydyttävään kuntoon....Jos haluan. Ja jokasellehan meistä se tiukkaan kuntoon pääseminen on ihan mahdollista, toisilla siihen menee enemmän aikaa ja toisilla vähemmän.

Lihasmassan tavoittelu (ja lihaksikas nainen on mun mielestä kaunis niin kauan kun ei ole mitään steroideja käytössä!) onkin sitten toinen juttu. Se on meikäläiselläkin veren, hien ja kyynelten takana, eikä tapahdu mitenkään vahingossa kuten jotkut naiset luulee. Hiljaa hyvää tulee... Ja vaikka mulle lihaksien kasvattelu ei oo ihan etusijalla eikä ensimmäinen syy miks treenaan, niin kyllä sitä tulee peilin edessä pullisteltua olemattomia patteja, josko ne olis vähän kasvaneet :)

Niin miks sitte treenaan, jos kysymys ei ole ensisijaisesti ulkonäöstä?

a) Terveys.
Tästä mun treenaamisessa on ensisijaisesti kysymys. Mun keho tarvitsee treeniä, voin huonosti silloin kun en liiku. Tää on myös ensisijainen syy sille, miksi en anna itseni lihoa ylipainoiseksi (mikä kyllä olis aika kovan syömisen ja täydellisen liikkumattomuuden takana muutenkin).
Ihminen on tarkotettu liikkumaan, lähihoitaja-opiskelijana (ja kansantaudit-kurssin jo käyneenä) tiedän mitä kaikkia ongelmia liikkumattomuus ja keskivartalolihavuus ja huonot elintavat muutenkin tuovat mukanaan. Tunnen itseni terveeksi ja hyvinvoivaksi kun tiedän et pystyn raskaisiin fyysisiin suorituksiin esim töissä jos on tarpeen, enkä hengästy heti jos joutuu vaikka jotain nostelemaan, tai pystyn puolustamaan itseäni kadulla edes jollain lailla jos joku käy kimppuun. :)
Liikkuminen tekee hyvää esim sydämen toiminnalle, hapenottokyvylle, ruoansulatukselle, eikä siitäkään haittaa ole vanhuksena sitten, että on pitäny huolta lihaksista! :) Monen kannattais vanhemmiten huoltaa lihaskuntoa, lihasmassa kuitenkin kun alkaa vähenemään tietyssä vaiheessa ja vanhana lisää riskiä esim loukkaantumisille. Tää on nyt tällasta oikeen supertieteellistä tekstiä, pitäskö hakea lääkikseen, hahhah?

Anyways, ihmettelen muutenkin kun aina painotetaan et ihmisen pitäis olla tyytyväinen omaan kroppaansa ja että hoikkuus ei ole mitenkään hienoa vaan jokaisen pitäis hyväksyä kehonsa sellasena kun se on. No, pyörtykää tähän, koska mä sanon et BULLSHIT. Pahoinvoivaan kehoon ei tarvitse olla tyytyväinen! Painon pudottamisessa, terveelisessä ruokavaliossa ja liikunnassa ei ole kysymys ulkonäöstä, vaan terveydestä. Se nyt vaan sattuu olemaan niin, että ylipaino aiheuttaa terveydellisiä haittoja. Enkä nyt siis puhu mistään pyöreydestä. Eihän kaikilla ole langanlaiha vartalo vaikka oliskin terveet elitavat, ja se on ihan hyvä. Mulle on aivan sama miltä ihmiset näyttää, tai periaatteessa jopa se miltä mä itse näytän, kunhan keho on terve!!! Ulkonäkö ei määritä ihmistä mun mielestä millään lailla mutta viihtyykö ihminen omassa kehossaan, sillä on merkitystä.
(Tästä päästäänkin siihen mielenkiintoiseen kysymykseen, että jos terveys on mulle niin tarkeää, niin miksi syön niin päin helvettiä kokoajan?? Suonet ne saa tukkoon kyllä hoikallakin. Ehkä tää elämäntapojen muuttaminen on prosessi... Liikunta, check. Syöminen, still working on it.)

b) Kunnianhimo
...mä olen aina sanonut, ettei mulla ole sitä. Ei olekkaan, tiettyjen asioiden suhteen. Mulla ei esimerkiks ole tarvetta todistella kenellekkään että mulla olis rahkeita riittäny akateemiseen koulutukseen. Mulle riittää se et mä tiedän sen itse. Kyllähän mä opiskelinkin toimintaterapiaa vuoden verran ja pärjäsin ihan hyvin, mut satuin toteamaan kesätöissä ollessani et hoitotyö on mun juttu ja sitä olen tehnyt siitä toteamuksesta lähtien. Eli akateemisen koulutuksen saralla mun kunnianhimo on täysi nolla. Mulla on kotoa käsin sen verran hyvä itsetunto oman "älykkyyteni" suhteen et mun ei tarvi todistella sitä kenellekkään :) Toki on itsestään selvää ettei musta mitään ydinfyysikkoa olis tullut koskaan :DD ei edes sitä lääkäriä.

Sesijaan olen löytäny kunnianhimoni, sen joka jossain on piileskellyt, voimanostotangon alla. Tämä johtunee kahdesta asiasta:
1. ihailen, ja olen aina ihaillut fyysistä voimaa.
2. olen aina tiennyt, että mulla sitä ei ole.

---> Mut jos joku sanoo mulle et mä en voi tehdä jotain, niin mulle iskee tarve tehdä juuri sitä. Muistan, kun olin niska-hartiaseudun ongelmien takia fysioterapeutilla, ja se sanoi mulle, että "sulla on kyllä tosi matala lihasvoima ylävartalossa". Ei tullut yllätyksenä, mut kyllä harmitti.
Olisin varmaan luovuttanut voiman tavoittelun jo ajat sitten, jos en olisi siinä alkanut kehittymään. En nimittäin yleensä kuitenkaan ole kovin pitkään kiinnostunut tekemään asioita joissa olen ihan paska x)
Huomasin jossain vaiheessa, et varsinkin tietyissä liikkeissä kehitystä tapahtuu, ja se kannusti jatkamaan.
Alavartalon lihakset mulla on ollu vahvemmat jo ennestään, kun olen pyöräillyt ja ratsastanut nuorempana paljon. Ylävartalon treenin kanssa kamppailen edelleen, välillä jopa itku silmässä kun olen vieläkin niin heikko, mut eteenpäin mennään!! Minähän näytän vielä joskus kaikille, ennenkaikkee itselleni, että EN ole heikko!!! :)

No, tässäpä siis syitä miksi salilla viihdyn. Lueskelen useaa sellasta blogia, missä ulkonäkö on aika keskeisellä sijalla, ja tottakai siis myös terveys. Eikä siinä tiukan kropan tavoittelussa siis mun mielestä ole yhtään mitään vikaa, päinvastoin, ihailen sen vaatimaa itsekuria! Se nyt vaan ei satu kiinnostamaan mua omalla kohdalla.

Mä nimittäin tarvitsen sen muutaman levyn suklaata viikossa ja pari äidin leipomaa piirakanpalaa, en kehon, vaan mieleni hyvinvoinnin takia!! :D

6 kommenttia:

  1. Mä oon joissakin suhteissa hyvin samanlainen treenaaja kun sä! :) Mäkin nyt kun fyssa sanoi et on heikot kaulanlihakset ja mitä kaikkee, oikeen innostuin, että perhana ei oo kauan! :D monesti kyllä kans luovutan jos en oo jossaki heti hyvä, mutta jos on oman kropan terveys kyseessä niin pakko se on painaa. Ja mulla olis tavotteena joskus saada se timmi kroppa, mutta sit mun pitäs jättää kaikki epäterveellinen ruoasta pois ja mä tarvin kyllä niitä herkkuhetkiä sillon tällön enkä jaksa suunnitella koko päivän ruokarytmiä niin tarkasti kun siitä tulee vaan stressi. Väitän, että mulla on aika hyvä peruskunto ja käyn paljon raskaissa jumpissa, mutta ei se paino tipu ennen ku ruoka muuttuu. Nyt jo tippui ainakin 2 kiloa kun jätin uuden vuoden jälkeen herkut vähemmälle ja oon syöny enemmän hedelmiä ja kasviksia (nyt hiihtolomalla kyllä vähä karannu lapasesta :D). Ja mulle painolla ei oo ollu ikinä mitään merkitystä vaan se miltä näyttää ja tuntuu. Mä painan enemmän kun mun ystävä joka on mua ainaki 5cm pidempi ja synnyttäny ja sillä maha roikkuu ja on jenkkakahvat ja kaikki isommat mutta mulla se on lihasta ja hänellä ei. Vaikkei mulla kauheen näkyviä lihaksia ole, varsinkaan mahassa mutta tiedän että lihasmassaa kuitenkin on. joo ja AMEN! olipa pitkä sepustus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :) Aika samalta kuulostaa joo. Ikävä juttu noi sun kaulan lihakset, toivottavasti saat lisää voimaa sinne ja varmasti saatkin.

      Voih, pitäis itekki ottaa niskast kii ja jättää nyt noi herkut! Se on vaa niiiin vaikeeta, varsinki se ku tietää et on kuiteski verraten ihan hoikka ja hyväkroppanen, mut sit se hiipiiki vaivihkaa ja vähitellen eikä sitä ite heti huomaa! Apua. :D

      Poista
  2. Saaks kysyä paljonko oot pitkä/paljonko painat noissa kuvissa tossa muutama postaus aiemmin? :)

    VastaaPoista
  3. Hmm, mun paino ei oo hirveest muuttunut, riippuu tosi paljon viikosta mut seilaa siinä 59-62kg. (käyn tooosi harvoin vaa'alla mut huomaan kyl peilist jos oon lihonu/ laihtunu) ja pituus on 170cm.

    VastaaPoista
  4. Löysin blogisi juuri, ja selailin hieman postauksiasi. Tämä postaus osui minuun täysin. Itsekin treenaan kunnianhimosta ja tuloksista, ulkonäkö kakkosalalla. Kiva blogi sinulla, alan seuraamaan jatkossa ja tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista