Olen pahoillani kun olen niin laiska etten saa mitään kuvia otettua ikinä! Höh mun täytyy ryhdistäytyä tässä asiassa hetimiten.
Vaikka onkin satanut tänään, niin on ollut kuitenkin aika täydellinen eka lomapäivä. Nukuin ihan luvattoman pitkään, söin rauhassa aamupalaa ja katoin varmaan kolme/neljä jaksoa Gossip Girliä putkeen :) thih. Koirat oli niin rauhassa että raahasin itseni niiden kanssa kunnon lenkille vasta klo15 jälkeen :D Kaatosateeseen, metsään. Ja söin ehkä parhaita mustikoita ikinä.
Pienen tankkauksen jälkee oli selkä/hauistreenit....Piiiitkän tauon jälkee tein kunnon maastavetoo, nyt kun oon viime kuukaudet tehny suorijaloin vetoi vaan. Kyllä se tästä taas lähtee :)
Vähän kokeilumieles latasin 80kg malmii tankoon ja vetelinki sillä 3 x 10. Mikä oli enemmän ku suunnittelin mut kun kerran kulki niin hyvä :)
Sitte ylätaljaa lapiokahvalla
Alatalja
Haukkareille nousu-pudotussarja käsipainoilla
Hauikset superina taljassa ylhäältä kahvoilla + alhaalta köydellä.
1,5h sain treenii kulumaan :)
Jos nyt ketään kiinnostaa :) Itse olin treeniin ihan tyytyväinen. Gainomaxit naamaan ja koirien kanssa toinen lenkki, yhteensä 1h40min niiden kanssa tullu tänään käveltyä. Loppuilta mennykkin Gossip Girlin ja iltapalan merkeis kotisohvalla, ansaittu :)
Tällasii lomapäivii lisää, viel auringonpaisteen vois ottaa mut eise sadekkaan nyt niin paljon haitannut :)
maanantai 23. heinäkuuta 2012
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Syömisestä part 2
Just nyt mua ahdistaa kirjoittaa tästä, koska nää yövuoroilut menee mulla aina överiksi. Kun ei oo mitään tekemistä... Voispa vaan deletoida kaiken paskan mitä olen ahtanu kurkustani alas täällä..
Ainakin motivaatio treenaamiseen kasvaa tässä mättäessä, keho oikeen huutaa päästä liikkumaan..
Ja nyt se onkin mahdollista ihan niin paljon kuin haluaa, koska parin tunnin päästä mulla alkaa loma!
Mut asiaan...
En jaksa kertoilla niin tarkkaan kuin eilen, niin ajattelin randomisti listailla vaan syömiseni hyviä ja huonoja puolia.
Hyvät puolet:
Huonot puolet:
Ainakin motivaatio treenaamiseen kasvaa tässä mättäessä, keho oikeen huutaa päästä liikkumaan..
Ja nyt se onkin mahdollista ihan niin paljon kuin haluaa, koska parin tunnin päästä mulla alkaa loma!
Mut asiaan...
En jaksa kertoilla niin tarkkaan kuin eilen, niin ajattelin randomisti listailla vaan syömiseni hyviä ja huonoja puolia.
Hyvät puolet:
- tiedän miten mun pitäis syödä voidakseni hyvin
- tykkään ruokaisista salaateista enemmän kuin esim. perunasta, pastasta, riisistä yms.
- syönkin salaattia aika usein, ehkä viitenä päivänä viikossa
- pyrin sisällyttämään ruokaani tarpeeksi proteiinia
- käytän 99% syömisissäni täysjyvää yms pitkäkestoista hiilaria nopean sijaan - vaalean viljan yms syöminen on eeerittäinkin poikkeus ja siihen on aina oltava harvinaisen hyvä syy
- pidän hedelmistä
- en himoitse esim sipsejä tai roskaruokaa
- perusruokavalioni on siis suhteelisen terveellinen
Huonot puolet:
- surkea itsekuri herkkujen suhteen
- suuri rakkauteni suklaaseen. Voisin elää sillä. In fact, olen elänyt suklaalla.
- olen liian tyytyväinen itseeni vetääkseni tarkat rajat herkuttelulle :/
- kuitenkin poden siitä morkkista jälkikäteen - vai onkohan kyse kehon protestoimisesta tällaistä misstreatmenttia vastaan
- syön melkeen joka päivä jotain epäterveellistä
- herkuttomat kuurit kestävät maksimissaan muutamia viikkoja ja silloinkin annan itselleni luvan herkutella esim yhtenä päivänä viikossa (olo on tällöin muuten aivan mieletön, keho voi niin hyvin!!)
- mun pitäisi laskea riittävä proteiininsaanti
- I binge. Surullinen totuus. Josta tämä viikonloppu on taas todisteena :'(
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Tässä yövuoron ratoksi ajattelin kirjoitella teille ja lähinnä itselleni mun erittäin ristiriitaisista syömistottumuksista. Taustatietona mainittakoon, että mussutin juuri viidennen digestive-keksin runsaalla aurajuustolla ja huuhtelin sen alas Ed-virvoitusjuomalla. Way to go, minä.
Päätin edetä aikajärjestyksessä, koska mun syöminen on niin pöllöä etten osaa erinäisiä hölmöilyjäni muuten eritellä
Lapsuus
Olen ollut aina laiha. Aina. Lapsena mulle ei maistunut ruoka eikä paljon mikään muukaan. Inhokkeihin kuului lämpimien ruokien lisäksi mm. täytekakku (!!!), letut, karjalanpiirakka. Pulla, karkki, suklaa ja jäätelö on maistunut jo muksuna, ja maistuu edelleen ^^
Meillä äiti teki aina ihan perus kotiruokaa, mutta mieleen ei oikeen tule mitään lämmintä ruokaa mikä olisi ollut suosikki? Kun yleisesti ottaen en tykännyt mistään. Muistan kuinka äidin serkku uhkaili mun kutistuvan ja lopulta katoavan, jos en syö. Mut kun ei vaan maistunut!
Teini-ikä
Kouluruokailuissa yläasteella taisin yleensä syödä lähinnä salaattia ja näkkileipää, koska lähestulkoon kaikki lämpimät ruoat kuului inhokkeihin edelleen. Muistan jokapäiväisen kilpajuoksun parhaan kaverin kanssa näkkileipäosastolle kaivamaan Keijunappien seasta harvinaisia Floranappeja. Niitä oli vähän. Ja nopeat söi, hitaat ei :)
Herkut maistui edelleen. Aamuisin en saanut alas juuri mitään, lounaalla siis näkkileipää ja salaattia, kotona sitten roiskeläppämiksropitsaa Jyrkiä ja Bonanzaa katsellen :D. Yäk.
Mun suurin ongelma yläasteella oli mun liian laihat ja pitkät jalat. Mulla on oikeesti suhteessa tosi pitkät jalat ja kun paino ei muutenkaan pysynyt pituuden perässä mun venähtäessä yläasteella tähän huikeaan 170cm mittaani, niin mistään ei löytynyt sopivia farkkuja!!! Monesti jouduin ostamaan liian isot, joita äiti sitten kavensi, tai sopivat muuten, mutta lahkeden päärmäykset piti avata...
Angstailin satunnaisesti mun mahasta, joka varmaan lähinnä turvotti välillä kaikista herkuista.
Ja jostain syystä kävin parin kaverin kanssa jossain vaiheessa jossain koululla järjestettävässä rasvanpolttojumpassa?!
Nuoruus
Mun tapoihin ei nuorempana kuulunut tarkkailla painoa tai syömisiä, koska painoindeksi oli muutenkin alhainen (16-17?) Meillä kotona ei herkkuja oo koskaan kielletty, päinvastoin niitä löytyy aina. Äiti oli sellainen pullantuoksuinen, edelleenkin aina iskemässä leipomuksia ja muita herkkuja pöytään kun siellä käy. Vähän sillä periaatteella, että kaikki on sallittua kun on kerran hoikka. Myös roskaruokaa tuli kulutettua aina kun sitä sattui tekemään mieli.
Olin tosi raivostunut, kun terveystiedon opettaja ilmaisi lukiossa, että jos painoindeksi on alle 18, niin on anorektikko. Just! Mulla oli just vissiin se 16 tai 17 enkä todellakaan välittäny paskaakaan mitä söin. Olisin mieluummin ollut vähän muodokkaampi!
En osaa sanoa, miksi olin niin hoikka. Kai se on ne geenit, koska kyseessä ei todellakaan ollut terveelliset elintavat. Ainoa säännöllinen harrastus oli ratsastus ja sekin vain kerran viikossa. Ihan liikkumaton en ole ollut koskaan kyllä, aina viihtynyt ulkona.
Lukioaikana pyöräilin kesät, saattoi mennä varmaan kevyesti parikymmentä kilometriä päivässä ja välillä reilusti enemmänkin, kun mentiin edestakaisin keskustan ja lapsuuden ghettoni väliä. Sain mennä ihan vapaasti yökaudetkin ja aina pyörällä, vanhempani uskoivat mun liikkuvan hyvässä seurassa...yleensä näin olikin... :)
En tiedä mitä muuta tästä ajasta sanoisin. Ehkä sen verran, että mun angstaukset liittyi kaikkeen muuhun kuin omaan kehoon. Siis en tarkoita että olisin siihenkään ollut tyytyväinen, mut muut asiat vei kaiken angstausenergian :) Mm. mun vaikeasti käyttäytyvä TUKKA!
Aikuistuminen
Lukion jälkeen jokin muuttui. Menin töihin, ja yllättäen alkoi ruoka maistua! Vähitellen parin vuoden kuluessa aloin tykkäämään kaikesta, mitä olin ennen inhonnut. Viimeisimpänä täytekakusta! Ja niinkun iän myötä usein, niin painokin normalisoitui pituuteen nähden. Hoikka olin edelleen.
Ruoka maistui, mut mitään en harrastanut edelleenkään. Työnkuvaan kuului kävelylenkit melkeen joka päivä, mutta vuoden amk-opiskelun aikana sekin jäi pois. Jossain vaiheessa innostuin heilumaan salilla ja uimassa tietämättä yhtään mitä olin tekemässä.Niimpä siinä kävi, et yllättäen painoin 60kg. Vähän se hirvitti, mut vaihteeksi musta oli hauskaa olla jotain muuta kuin heinäseiväs, ja oikeestaan viihdyin siinä painossa.
Edelleenkään en pahemmin katsonut mitä suuhuni laitan vaan söin aika pitkälti just sitä mitä huvitti, hetkellisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Totuus oli kuitenkin se, että päivittäinen kirjaimellinen paskan syöminen alkoi näkyä.
Kuva musta vuodelta 2008, painoin 60kg. Ja olin suht tyytyväinen.
Käännekohta
Tästä olen kirjoittanut blogin historian alkupuolella. Kaikki muuttui vähäksi aikaa. Osa muutoksesta elää edelleen. 2008/2009 vuodenvaihteesta 2009 kesään mennessä laihduin 9kg. Painoin siis alimmillaan 51kg. Se oli siinä alipainon rajamailla. Voisin sanoa repsahtaneeni jonkinlaisen syömishäiriön puolelle, vaikka en olisi sitä koskaan itestäni uskonut. En viitsi sitä enempää eritellä, kun olen siitä ajasta jo tosiaan aiemmin kirjoittanut. Pidin vaan itseäni nälässä, koukutuin nälän tunteeseen, nautin siitä ja pyörryttävästä tunteesta, kammosin hiilareita ja elin päiviä pelkällä rakkaudellani, suklaalla. Liikuin niin paljon kuin pystyin, jaksoin ja en jaksanut. Läheiset oli varovasti huolissaan, jopa isä laskeskeli mun painoindeksiä. Kärsin vatsakivuista pienimmänkin syömisen jälkeen, kaikenlaisista hormooneihin liittyvästä emotionaalisista ja fyysisistä vaivoista. Ulkonäkööni olin todella tyytyväinen!
Tämä kuva on kesältä 2009, omasta mielestä olin parhaimmillani, nyt jälkeempäin näytän omasta mielestäni varsinkin naamasta liian laihalta.
Joka tapauksessa mun tietoisuus syömisistäni sai alkunsa tuolloin, ja on siitä seurannut ehdottomasti paljon hyvää, vaikka piti käydä aikamoisten pohjamutien kautta. Myös rakkaus liikkumiseen syntyi tuolloin. Työyhteisössä vallitsi silloin joku elämäntapavillitys, ja muutaman työkaverin kanssa keskustellen myös tietämys kasvoi paljon. Mitä ihminen tarvitsee, miksi, milloin, mitä pitäisi välttää, yms.
Opin myös sen, että muutamassa kuukaudessa saan kyllä painoni alas jos vaan haluan! Siksi mua ei nykyään niin paljon stressaa, jos olen lihonnut.
2009
Päätin edetä aikajärjestyksessä, koska mun syöminen on niin pöllöä etten osaa erinäisiä hölmöilyjäni muuten eritellä
Lapsuus
Olen ollut aina laiha. Aina. Lapsena mulle ei maistunut ruoka eikä paljon mikään muukaan. Inhokkeihin kuului lämpimien ruokien lisäksi mm. täytekakku (!!!), letut, karjalanpiirakka. Pulla, karkki, suklaa ja jäätelö on maistunut jo muksuna, ja maistuu edelleen ^^
Meillä äiti teki aina ihan perus kotiruokaa, mutta mieleen ei oikeen tule mitään lämmintä ruokaa mikä olisi ollut suosikki? Kun yleisesti ottaen en tykännyt mistään. Muistan kuinka äidin serkku uhkaili mun kutistuvan ja lopulta katoavan, jos en syö. Mut kun ei vaan maistunut!
Teini-ikä
Kouluruokailuissa yläasteella taisin yleensä syödä lähinnä salaattia ja näkkileipää, koska lähestulkoon kaikki lämpimät ruoat kuului inhokkeihin edelleen. Muistan jokapäiväisen kilpajuoksun parhaan kaverin kanssa näkkileipäosastolle kaivamaan Keijunappien seasta harvinaisia Floranappeja. Niitä oli vähän. Ja nopeat söi, hitaat ei :)
Herkut maistui edelleen. Aamuisin en saanut alas juuri mitään, lounaalla siis näkkileipää ja salaattia, kotona sitten roiskeläppämiksropitsaa Jyrkiä ja Bonanzaa katsellen :D. Yäk.
Mun suurin ongelma yläasteella oli mun liian laihat ja pitkät jalat. Mulla on oikeesti suhteessa tosi pitkät jalat ja kun paino ei muutenkaan pysynyt pituuden perässä mun venähtäessä yläasteella tähän huikeaan 170cm mittaani, niin mistään ei löytynyt sopivia farkkuja!!! Monesti jouduin ostamaan liian isot, joita äiti sitten kavensi, tai sopivat muuten, mutta lahkeden päärmäykset piti avata...
Angstailin satunnaisesti mun mahasta, joka varmaan lähinnä turvotti välillä kaikista herkuista.
Ja jostain syystä kävin parin kaverin kanssa jossain vaiheessa jossain koululla järjestettävässä rasvanpolttojumpassa?!
Nuoruus
Mun tapoihin ei nuorempana kuulunut tarkkailla painoa tai syömisiä, koska painoindeksi oli muutenkin alhainen (16-17?) Meillä kotona ei herkkuja oo koskaan kielletty, päinvastoin niitä löytyy aina. Äiti oli sellainen pullantuoksuinen, edelleenkin aina iskemässä leipomuksia ja muita herkkuja pöytään kun siellä käy. Vähän sillä periaatteella, että kaikki on sallittua kun on kerran hoikka. Myös roskaruokaa tuli kulutettua aina kun sitä sattui tekemään mieli.
Olin tosi raivostunut, kun terveystiedon opettaja ilmaisi lukiossa, että jos painoindeksi on alle 18, niin on anorektikko. Just! Mulla oli just vissiin se 16 tai 17 enkä todellakaan välittäny paskaakaan mitä söin. Olisin mieluummin ollut vähän muodokkaampi!
En osaa sanoa, miksi olin niin hoikka. Kai se on ne geenit, koska kyseessä ei todellakaan ollut terveelliset elintavat. Ainoa säännöllinen harrastus oli ratsastus ja sekin vain kerran viikossa. Ihan liikkumaton en ole ollut koskaan kyllä, aina viihtynyt ulkona.
Lukioaikana pyöräilin kesät, saattoi mennä varmaan kevyesti parikymmentä kilometriä päivässä ja välillä reilusti enemmänkin, kun mentiin edestakaisin keskustan ja lapsuuden ghettoni väliä. Sain mennä ihan vapaasti yökaudetkin ja aina pyörällä, vanhempani uskoivat mun liikkuvan hyvässä seurassa...yleensä näin olikin... :)
En tiedä mitä muuta tästä ajasta sanoisin. Ehkä sen verran, että mun angstaukset liittyi kaikkeen muuhun kuin omaan kehoon. Siis en tarkoita että olisin siihenkään ollut tyytyväinen, mut muut asiat vei kaiken angstausenergian :) Mm. mun vaikeasti käyttäytyvä TUKKA!
Aikuistuminen
Lukion jälkeen jokin muuttui. Menin töihin, ja yllättäen alkoi ruoka maistua! Vähitellen parin vuoden kuluessa aloin tykkäämään kaikesta, mitä olin ennen inhonnut. Viimeisimpänä täytekakusta! Ja niinkun iän myötä usein, niin painokin normalisoitui pituuteen nähden. Hoikka olin edelleen.
Ruoka maistui, mut mitään en harrastanut edelleenkään. Työnkuvaan kuului kävelylenkit melkeen joka päivä, mutta vuoden amk-opiskelun aikana sekin jäi pois. Jossain vaiheessa innostuin heilumaan salilla ja uimassa tietämättä yhtään mitä olin tekemässä.Niimpä siinä kävi, et yllättäen painoin 60kg. Vähän se hirvitti, mut vaihteeksi musta oli hauskaa olla jotain muuta kuin heinäseiväs, ja oikeestaan viihdyin siinä painossa.
Edelleenkään en pahemmin katsonut mitä suuhuni laitan vaan söin aika pitkälti just sitä mitä huvitti, hetkellisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Totuus oli kuitenkin se, että päivittäinen kirjaimellinen paskan syöminen alkoi näkyä.
Käännekohta
Tästä olen kirjoittanut blogin historian alkupuolella. Kaikki muuttui vähäksi aikaa. Osa muutoksesta elää edelleen. 2008/2009 vuodenvaihteesta 2009 kesään mennessä laihduin 9kg. Painoin siis alimmillaan 51kg. Se oli siinä alipainon rajamailla. Voisin sanoa repsahtaneeni jonkinlaisen syömishäiriön puolelle, vaikka en olisi sitä koskaan itestäni uskonut. En viitsi sitä enempää eritellä, kun olen siitä ajasta jo tosiaan aiemmin kirjoittanut. Pidin vaan itseäni nälässä, koukutuin nälän tunteeseen, nautin siitä ja pyörryttävästä tunteesta, kammosin hiilareita ja elin päiviä pelkällä rakkaudellani, suklaalla. Liikuin niin paljon kuin pystyin, jaksoin ja en jaksanut. Läheiset oli varovasti huolissaan, jopa isä laskeskeli mun painoindeksiä. Kärsin vatsakivuista pienimmänkin syömisen jälkeen, kaikenlaisista hormooneihin liittyvästä emotionaalisista ja fyysisistä vaivoista. Ulkonäkööni olin todella tyytyväinen!
Tämä kuva on kesältä 2009, omasta mielestä olin parhaimmillani, nyt jälkeempäin näytän omasta mielestäni varsinkin naamasta liian laihalta.
Opin myös sen, että muutamassa kuukaudessa saan kyllä painoni alas jos vaan haluan! Siksi mua ei nykyään niin paljon stressaa, jos olen lihonnut.
2009
No eihän tuo nyt pahalta näytä. Kuvassa hymyilen, mut sisällä kävi jatkuva taistelu. Jokainen kalori oli liikaa.
Salitreenaaminen mut sit lopulta pelasti syömishäiriöltä, kuten olen aikaisemminkin jo kirjoittanut. Prosessi kesti pari vuotta ja täytyy myöntää, että muutama kuukausi sitten meinasi tulla uusi repsahdus. Muistin taas kuinka pienestä sen onkaan kiinni et nälkään jää koukkuun. Lihakset ja voima on kuitenkin onneksi niin tärkeitä mulle nyt, että repsahdus jäi lyhyeksi.
Tää postaus venähti niin pitkäksi, et päätin kirjoittaa nykyhetkestä ensi yönä. :)
Ja jos tämän jaksoit lukea, niin pointsit sulle!!!
torstai 19. heinäkuuta 2012
Voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan...
...tai voimanostotangon :)
Tänään on parempi päivä. Pitkät unet ja sit salille, rinta-olkapää-ojentajatreeniä.
Olen tehny paljon viimeaikoina käsipainoilla penkkiä ku ei oo ollu varmistajaa, mut tänään K oli mukana ja otin penkissä uudet (säälittävät...) enkat, wuhuu!!
45kg tangossa 2 x 8, kolmas sarja failure viimesellä toistolla. Mut olin silti tyytyväinen, koska tollasta sarjaa en oo aikasemmin tolla painolla todellakaan ottanut. Joten olin tyytyväinen ja yllättynyt jo ekan sarjan jälkeen. Varsinkin, kun en oo nyt ees yrittänyt mitään voimatuloksia kasvattaa. Sarjapainolaskurin mukaan mun ykkönen penkissä pitäis ton mukaan olla jopa 57kg, mitä mun on aaaaika vaikee uskoo...then again, sarjapainolaskuri ei oo koskaan vielä pettänyt..?
Lopputreeni sitten pystypunnerrusta, ojentajapunnerrusta ja kiertoharjottelua sykkeellä... Ihan hyvän tuntunen treeni oli :)
Tänään on parempi päivä. Pitkät unet ja sit salille, rinta-olkapää-ojentajatreeniä.
Olen tehny paljon viimeaikoina käsipainoilla penkkiä ku ei oo ollu varmistajaa, mut tänään K oli mukana ja otin penkissä uudet (säälittävät...) enkat, wuhuu!!
45kg tangossa 2 x 8, kolmas sarja failure viimesellä toistolla. Mut olin silti tyytyväinen, koska tollasta sarjaa en oo aikasemmin tolla painolla todellakaan ottanut. Joten olin tyytyväinen ja yllättynyt jo ekan sarjan jälkeen. Varsinkin, kun en oo nyt ees yrittänyt mitään voimatuloksia kasvattaa. Sarjapainolaskurin mukaan mun ykkönen penkissä pitäis ton mukaan olla jopa 57kg, mitä mun on aaaaika vaikee uskoo...then again, sarjapainolaskuri ei oo koskaan vielä pettänyt..?
Lopputreeni sitten pystypunnerrusta, ojentajapunnerrusta ja kiertoharjottelua sykkeellä... Ihan hyvän tuntunen treeni oli :)
Salin jälkeen koiralenkki 40min ja äsken vielä 55min. Siinä välissä sitte Gossip Girliä & suklaata & kahvia!
Ja tiettekö mitä! Mun LOMA on enää kolmen yövuoron päässä!
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
:(
Tulin vain ilmoittamaan et mulla ei ole mitään kirjoitettavaa kun ei ole kuviakaan. Kuvia musta ei voi ottaa koska olen niin läski. Puuh.. Olin shoppailemassa kaverin kanssa, ja mikään ei ole niin masentavaa kun sovituskoppien peilit. Odotan vaan kauhulla kun pitäisi lähteä parin viikon sisällä Italiaan ja tämän näkösenä mun täytyy verhoutua johonki kaapuun kyllä. Ja siel on kuuma! Rannalle mulla ei ole mitään asiaa.
Odotan vaan et tulee talvi eikä tarvii näyttää mitään paljasta pintaa...
Treenit on ollut ihan ok kai. Maanantaina tein yhden jalan suorin jaloin vedon, eilen oli jalkapäivä,
etukyykyssä 50kg 3 x 8
askelkyykkykävely 8kg käsipainoilla 1 x 24 ja 12kg käsipainoilla 2 x 24
vatsoja kierroilla
alkuverkka juoksumatolla 12min ja loppuverkka 10min
Nyt menen tapaamaan rakasta ystävää :) Jospa tulis parempi mieli!
Odotan vaan et tulee talvi eikä tarvii näyttää mitään paljasta pintaa...
Treenit on ollut ihan ok kai. Maanantaina tein yhden jalan suorin jaloin vedon, eilen oli jalkapäivä,
etukyykyssä 50kg 3 x 8
askelkyykkykävely 8kg käsipainoilla 1 x 24 ja 12kg käsipainoilla 2 x 24
vatsoja kierroilla
alkuverkka juoksumatolla 12min ja loppuverkka 10min
Nyt menen tapaamaan rakasta ystävää :) Jospa tulis parempi mieli!
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Food, food, food...
Mun uudet kengät, vähän hassu kuvakulma :)
Olen ostanu "erehdyksessä" sitä Fitness suklaataivas-mysliä, ahhh todellinen taivas piimän kanssa!
Ja nyt mul on kauhee hiilaripöhötys kokoajan ja maailman läskein olo, seriously. Syön niitä yhen tai kaks kulhoo päivässä ja se on iiihan liikaa. :( Painokin noussut yli 58... :(((( I feel like a loser.
Eilen vielä kaiken lisäks piti mennä salille mut EN MENNYT!!! Sensijaan tein kaikkea muuta...lenkittelin koiria, kävin ostoksilla ja siivosin kämpän. Onneks tänään oli vielä vapaata ja kävin tekemässä jalka/vatsapäivän.
Täytyy kyllä sanoa et treeni oli loistava vaiks fiilis oliki paska (ja on edelleen).
Etukyykky & jalkaprässi supersarjana, eli lämmittelyt ja 3 x 10+10
Askelkyykkykävely käsipainot käsissä 3 x 24
Vatsapenkissä kiertoja ja suoria vatsoja
Syvät vatsalihakset
Hiki virtas koko 60min mitä treeni kesti ja voin vaan toivoa et edes vähän tästä turvotuksesta virtas nesteinä ulos :/ Olin puhki, ja tyytyväinen treeniin :)
Salin jälkeen söin jotain vähän outoa... mut teen tätä aina sillontällön... Selvennykseks et en syö punaista lihaa, joten pekoni on out of the guestion. Vähän voita pannuun, ja paistoin itelleni kalkkunaleikkeleitä :) Paljon vähemmän rasvaa ku pekonissa ja maku ihan sama :) Ahh. 2:ssa leikkeleessä on 14ckal ja söin niitä 11, niin jos ajattelee et toi oli mun lounas niin ei ole paljon. Plus oivariini mitä käytin paistamiseen. NAM <3
Toinen herkku mitä söin eilen, niin pari proteiinipatukkaa... Yleensä ne on kaikki ihan hirveän paskan makusia ja sitkeitä, mut yhen merkin oon löytäny mikä oikeesti tekee niistä hyviä.
Kumma juttu mikä ollut nyt pari päivää, mulla on nälkä kokoajan, vaikka tuntuu et oon ihan turvoksissa...siltikin..vatsassa kokoajan sellainen tunne et olis nälkä. Outoo. Jospa kahvi auttais tähän... Hyvii treenei ihmiset!
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Shoot me down, But i won't fall
Huuups pikkasen postaustaukoa päässy taas tulemaan :( Treenimotivaatio ei oo kuitenkaa kadonnu mihinkään tällä välin, päinvastoin! Parin viikon hyvät treenit takana siis.
Varsinki jalkatreenit ollu hyviä: Pari viikkoo nyt menny niin et alkuun raskas etukyykky, sarjat 6-10 x3-4, ja sitte jotain kamalaa rääkkiä siihen päälle. Viime viikolla se tarkotti jalkaprässiä ja hack-kyykkyä superina (eli vuorotellen) lyhyillä palautuksilla ja pitkillä sarjoilla. Tällä viikolla se oli ensin pudotussarja prässissä (3x15) ja vielä pudotussarja hackissa (3x12). Tappoa. Mut parempi hapenottokyky, here I come!
Muista treeneistä ei kai erikoisempaa mainittavaa, kyl noi jalkatreenit on ollu viikon kohokohta hyvässä ja pahassa. Korkeempaa sykettä olen onnistunu mielestäni pitää yllä muissakin treeneissä, vaikka välillä tuntunu ettei oo ihan kaikkeensa antanut :/ Mut suunta on kait ollu oikea...
Viime viikolla kerkesin ilokseni BodyBalanceen. Odotin innolla, pääsee rentoutumaan ja huoltamaan lihaksia rauhalliseen tahtiin....mut mitä vittua?? :D Uus ohjelmahan oli paikoitellen kaikkee muuta ku rauhallista rentoutumista :D:D hah sehän kävi kunnon treenistä :D Sinänsä se oli pettymys koska saan hikoilla kyllä salilla muutenkin, BodyBalancelta odotan nimenomaan sitä rauhoittavaa ja rentouttavaa vaikutusta minkä jostain syystä saa vääntelemällä itseään outoihin asentoihin. Noh, olihan mulla rentoutunut olo nytkin tunnin päätteeksi, eikä kaikki osuudet toki olleet raskaita. Mutta täytyy kyllä sanoa että se edellinen ohjelma oli enemmän mun mieleen.
Mitäs muuta mulle kuuluu. Paino pysytellyt samoissa lukemissa, aamuisin yleensä 57,8. Sain jostain ihmeen kaupalla innostuksen taas terveellisiin syömisiin, ja nyt olen sunnuntaista lähtien ollut herkuitta. Nyt viikonlopun yövuoroissa tulee kyllä varmaan jotain herkkuja syötyä <3
K on matkoilla ja ikävä <3 8 päivää joudun viettämään yksinäisyydessä :(
Nyt ei ole oikeen kuvia, olen kyllä koittanut niitä napsia, mut oikeen mitään julkasukelposta en ole saanut aikaa. Pääteltäköön tästä, et mun ulkonäköni ei ole oikeen julkasukelpoinen. :/ Sitä se vanhuus teettää.
Hyviä viikonloppuja kaikille, olkaahan nätisti! :)
Varsinki jalkatreenit ollu hyviä: Pari viikkoo nyt menny niin et alkuun raskas etukyykky, sarjat 6-10 x3-4, ja sitte jotain kamalaa rääkkiä siihen päälle. Viime viikolla se tarkotti jalkaprässiä ja hack-kyykkyä superina (eli vuorotellen) lyhyillä palautuksilla ja pitkillä sarjoilla. Tällä viikolla se oli ensin pudotussarja prässissä (3x15) ja vielä pudotussarja hackissa (3x12). Tappoa. Mut parempi hapenottokyky, here I come!
Muista treeneistä ei kai erikoisempaa mainittavaa, kyl noi jalkatreenit on ollu viikon kohokohta hyvässä ja pahassa. Korkeempaa sykettä olen onnistunu mielestäni pitää yllä muissakin treeneissä, vaikka välillä tuntunu ettei oo ihan kaikkeensa antanut :/ Mut suunta on kait ollu oikea...
Viime viikolla kerkesin ilokseni BodyBalanceen. Odotin innolla, pääsee rentoutumaan ja huoltamaan lihaksia rauhalliseen tahtiin....mut mitä vittua?? :D Uus ohjelmahan oli paikoitellen kaikkee muuta ku rauhallista rentoutumista :D:D hah sehän kävi kunnon treenistä :D Sinänsä se oli pettymys koska saan hikoilla kyllä salilla muutenkin, BodyBalancelta odotan nimenomaan sitä rauhoittavaa ja rentouttavaa vaikutusta minkä jostain syystä saa vääntelemällä itseään outoihin asentoihin. Noh, olihan mulla rentoutunut olo nytkin tunnin päätteeksi, eikä kaikki osuudet toki olleet raskaita. Mutta täytyy kyllä sanoa että se edellinen ohjelma oli enemmän mun mieleen.
Mitäs muuta mulle kuuluu. Paino pysytellyt samoissa lukemissa, aamuisin yleensä 57,8. Sain jostain ihmeen kaupalla innostuksen taas terveellisiin syömisiin, ja nyt olen sunnuntaista lähtien ollut herkuitta. Nyt viikonlopun yövuoroissa tulee kyllä varmaan jotain herkkuja syötyä <3
K on matkoilla ja ikävä <3 8 päivää joudun viettämään yksinäisyydessä :(
Nyt ei ole oikeen kuvia, olen kyllä koittanut niitä napsia, mut oikeen mitään julkasukelposta en ole saanut aikaa. Pääteltäköön tästä, et mun ulkonäköni ei ole oikeen julkasukelpoinen. :/ Sitä se vanhuus teettää.
Hyviä viikonloppuja kaikille, olkaahan nätisti! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)